Koru niminen novelli kertoo köyhän Rouva Mathilde Loiselin elämän vaiheista, jotka muuttuvat radikaalisti hänen ystävättereltään lainaaman korun katoamisen myötä. Novellin alkuperäinen kirjoittaja on ranskalainen kirjailija Guy De Maupassant, mutta suomeksi sen on kääntänyt Reino Hakamies.
Itse jakaisin novellin viiteen eri osaan. On alku, jossa kerrotaan päähenkilöiden (Rouva Mathilde Loisel ja Herra Loisel) normaalista elämästä ja kuinka he ovat vähävaraisia.
Tämän jälkeen tulee käänne. Käänteessä saadaan kutsu illanviettoon ministerin virkapalatsiin, josta alkaa vaatteiden ja korujen etsiminen iltaa varten. Ensimmäisen käänteen jälkeen novelli kulkee eteenpäin iloisessa mielessä kunnes sitä seuraakin jo toinen käänne.
Toinen käänne ei ole enää niin iloinen. Novellin alkupäässä Mathilde oli nimittäin lainannut hyvältä ystävättäreltään korun illanviettoon, joka oli myös kadonnut illanvieton päätyttyä. Tästä alkoi Herra ja Rouva Loiselin surkea uusi elämä. He joutuivat etsimään korua noin viisi vuotta eikä mitään edes löytynyt. Tämän jälkeen he päättivät ostaa uuden korun, jonka palauttivat ystävättärelle pidemmän ajan kuluttua. Uusi koru oli kuitenkin saatu ostettua enemmän tai vähemmän laillisilla lainoilla, joten surkeus ei loppunut vielä. Velan takia Rouva Loisel sai tottua tekemään raskaita taloustöitä ja epämiellyttäviä keittiöpuuhia. Herra Loiselkin teki pitkää mutta vähäpalkkaista työtä uupumukseen saakka.Novellissa sanottiin, että tätä raskasta aikaa ja velan takaisin maksua kesti yhteensä kymmenen pitkää vuotta. Novellin tässä kohtaa seuraa siis seuraava osa joka onkin jo loppu.
Lopussa on Rouva Loiselin mietiskelyä miten hänen elämänsä voisi olla eri tavalla, jos hän ei lainattua korua olisi hukannut. Siellä on myös viimeinen hyvä/huono loppu ''ratkaisu'', jossa Rouva Loisel ja hyvä ystävätär päätyvät juttelemaan. Juttelun aikana Rouva Loiselille paljastuukin, että hänen uusi-aito-ostettu-takaisin annettu koru oli suuri virhe. Ystävättären lainaan annettu samanlainen koru ei nimittäin ollutkaan aito ja maksoi monia tuhansia ja tuhansia frangeja vähemmän kuin aito.
Novelli sijoittuu noin 1880-luvulle Pariisiin. Tuohon aikaan naisten asema yhteiskunnassa oli huonompi ja epäoikeudenmukainen eli miehiä ja heidän työtään arvostettiin paljon enemmän. Nainen asemassaan on enemmänkin vain kotirouvana ja ns. naisten töissä. Muuten ihmisten asemat novellissa määräytyvät täysin rahatilanteen mukaan.
Enemmän mietittynä Rouva Loiselin eli Mathilden elämää huomaa hyvin tosiasian, että hän on köyhä ja että hän on syntynyt köyhempään sukuun eikä pääse siitä mihinkään. Hänellä on kuitenkin selvät tavoitteet tulla toimeen rikkaampien ihmisten kanssa ja hän myös selvästi tiesi miten päästä tähän tavoitteeseen. Hänen täytyi siis hankkia hienot vaatteet ja kalliin näköiset korut. Toteutuksen tielle tulee kuitenkin raha.
Novellin aika Mathilde muuttuu paljon verrattuna alkua loppuun. Alussa Mathilde on päättäväinen ja hänellä on juurikin tavoitteet ja tieto mitä tekee elämällään. Hän on myös vapaampi. Loppua kohti kuitenkin hänen tavoitteet siirtyvät täysin ja elämä menee eteenpäin haluamaansa tahtia. Muutoksen Mathildessa tietenkin aiheutti tämän lainatun korun katoaminen.
Novellin alkuperäinen koru -joka oli siis kopio- kuului Rouva Loiselin hyvälle ystävättärelle Forestierille, joka työskenteli koruliikkeessä. Millainen koru sitten oli? Ensimmäisen kerran, kun Rouva Loisel näki korun se oli mustassa silkkisatiinilla vuoratussa kotelossa. Se oli novellin kuvaamana uhkea ja nimeltään briljanttikaulanauha.
Korun ollessa vain kopio se ei -niin kuin lopussa selvisi- merkinnyt Forestierille mitään. Tätä ei kuitenkaan Rouva Loisel tiennyt ja luuli korua paljon paljon arvokkaammaksi. Juuri tämänhän takia Rouva Loiselin elämä alkoi menemään täysin kamalaan suuntaan.
Novellin kertojasta huomaa, että hän on ns. kaikkitietävä kertoja. Hän kertoo asiat todella yksityiskohtaisesti ja tuntuu kuin hän eläytyisi Rouva Loiselin kertomiseen ihan kunnolla. Minusta myös tuntuu, että kertoja kokee myötätuntoa Rouva Loiselia kohtaan eli hän on täysin Rouva Loiselin puolella koko novellin ajan.
Herra Loiselista lukemiseni perusteella kertoja ei niinkään välitä. Hän kertoo kyllä hyvin hänestäkin mutta kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota Rouva Loiseliin. Kertoja ei kuitenkaan tee miehestä novellin ''pahista'' vaikka novellin aikana huomaa, että Herra Loisel on hieman Rouva Loiselin tavoitteita vastaan.
Mielestäni kertoja on kehitellyt tämän tarinan muistuttamaan ihmisiä liiasta ylpeydestä. Rouva Loiselin olisi pitänyt osata pyytää apua muilta ihmisiltä eikä vain tuhlata omasta elämästään kymmentä vuotta lainan takaisin maksuun. Rouva Loisel siis toimi täysin liian ylpeästi ja sankarillisesti.
Tästä novellista todellakin huomaa Guy De Maupassan:n jäljen, joten mielestäni kertoja muistuttaakin aivan häntä. Novelli on taitavasti kirjoitettu ja siinä esiintyy virkamiehiä, joka hän myös itse ammatiltaan oli. Yksi yhtäläisyys lisää novellista ja Guy De Maupassan:sta on Pariisi. Novellin tapahtumathan on sijoitettu Pariisiin, jossa myös Guy De Maupassan oli elänyt monia vuosia. Luulen että tämän takia hän onkin valinnut novellissa tapahtumapaikaksi Pariisin, sillä hän varmasti osaa miettiä minkälaista tarinaa sieltä voisi kertoa.
Itselleni novelli oli lukukokemuksena aika mielenkiintoinen. Sitä oli ehkä hieman vaikea lukea joidenkin sanojen ja kirjoitustyylin vuoksi. Tähän kirjoitustyyliinkiin jo puolessa välissä kuitenkin tottui joten se ei enää sen jälkeen niinkään haitannut. Novellin opetuskin tuli mielestäni kivan selkeästi esiin. Novellista läheisen mielestäni teki se kuinka kertoja kertoi Rouva Loiselista ja kuinka hän mielestäni juuri koki myötätuntoa tätä kohtaan. Enemmän itse ainakin sanoisin novellia läheiseksi kuin etäiseksi. Novelli voisi olla hyvinkin etäinen jollekulle hieman rikkaammalle ihimiselle, joka ei osaisi samaistua Rouva Loiseliin ollenkaan.
Nykylukijalle novelli mielestäni antaa paljon enemmän kuin vain tarinan, joka päättyy yllättävästi. Se kertoo niin hyvin Rouva Loiselin elämästä, josta voi oppia paljon. Opetus kun tuli novellista selkeästi esiin on se myös helppo sisäistää. Uskon että moni on oppinutkin tästä novellista, vaikka ei sitä olisi huomannutkaan.
