Kirja arvostelu

Neljä ahnetta, yksi voittaja

Luin Roald Dahlin kirjoittaman Jali ja suklaatehdas nimisen kirjan, joka ilmestyi ensimmäisen kerran suomenkielellä käännettynä vuonna 1971. Kirjan suomenkielelle käänsi henkilö nimeltä Aila Nissinen, mutta muokkauksessa on ollut mukana myös Nina Pitkänen. Kustannusosakeyhtiönä on ollut Helsingissä toimiva Otava. Kirja on lapsille suunnattu eikä sen vuoksi ole kovin pitkä, joten sivuja tulee yhteensä 137.

  Jali ja suklaatehdas kertoo köyhästä pojasta nimeltä Jali, joka asui pienessä narisevassa mökissä äitinsä, isänsä ja neljän isovanhempansa kanssa. Vaikka mökki oli hieman kylmä ja nariseva, he eivät kuitenkaan olleet ajatelleet asuvansa missään muualla perheen rahan puutteen takia. Jali oli kuitenkin tyytyväinen elämäänsä sukulaistensa kanssa ja auttoi innokkaana kotitöissä minkä kerkesi.

  Kaupungissa missä mökki sijaitsi, oli myös maailman suurin suklaatehdas. Tehtaasta ei kuitenkaan tiedetty paljoa, sillä se oli ollut suljettuna jo monen monta vuotta. Ainoat asiat mitä Jalikaan tehtaasta tiesi, oli hänen isoisä Justuksen kertomia, sillä hän työskenteli siellä juuri ennen kuin se suljettiin.

  Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain ennen näkemätöntä. Ihmeellisen suklaatehtaan omistajalta Villi Vonkalta oli tullut ilmoitus lehteen. Siinä ilmoitettiin, että hän aikoo kätkeä yhteensä viisi kultaista lippua hänen suklaalevyihinsä ja että viisi onnekasta lasta pääsee lippujen löydettyä vierailulle hänen tehtaaseensa kokonaiseksi päiväksi. Ja kuin ihmeen kaupalla Jalikin saa yhden näistä kultaisista lipuista käsiinsä ja lähteekin suurenmoiselle seikkailulle suklaatehtaaseen isoisä Justuksensa kanssa.

  Kirjan tarinan edetessä huomataan, kuinka yksi lapsi kerrallaan joutuu outoihin kommelluksiin ahneutensa takia ja kuinka yksi lapsi on lähempänä suurenmoista voittoaan selviytymisen vuoksi.

  Itse olen lukenut kirjan joskus pienempänä ja uudestaan nyt vanhemmalla iällä. Aivan yleisesti ajateltuna tykkäsin siitä paljon kummillakin kerroilla.

  Kirjassa eniten pidän siitä, miten se on kirjoitettu. Tähän varmasti vaikuttaa se, että Jali ja suklaatehdas on lastenkirja, joten se on paljon leikkisempi sekä helpompi luettava. Kirja on myös kivan lyhyt omaan makuuni, sillä en jaksa lukea kovin pitkiä kirjoja keskittymisen vuoksi. Kirjan ollessa lyhyt sen tarina etenee kuitenkin kivan nopeaa vauhtia ja siihen mahtuu paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä välitarinoita. Näiden hyvien ominaisuuksien lisäksi mielestäni hyvänä lisänä on kuvat, jotka ilmestyvät lukijalle kirjan keskivaiheilla.

  Tätä kirjaa miettiessäni ei mieleeni tule mitään huonoja puolia, koska kirja on kaikin puolin selkeä, mielenkiintoinen tarinansa kannalta ja ulkonäkökin on asianmukainen.

  Jali ja suklaatehdas kirjasta on myös tehty elokuva, joka kulkee samalla nimellä kuin itse kirja. Vaikka en hirveästi kirjoja tykkää lukea, tämä kuitenkin yllätti jopa elokuvaan verrattuna, -en todellakaan tarkoita, että elokuva oli huono, sillä tykkäsin siitäkin aivan valtavasti- sillä tarina on kirjassa aivan loistava ja viihdyttävä. Kirjaa ja elokuvaa verrattuna sanon, että elokuva on kuitenkin enemmän minun makuuni, kun siinä näkee suoraa tarinan. Kirja tulee todella hyvänä kakkosena, sillä siihen on saatu sama leikkisyys ja se on suomennettu loistavasti.